Matka Turkkiin Romanian kautta syksyllä 2021

Maija-Leena Haapa-alho ja miehensä Erkki

Olemme jo useita vuosia reissanneet Karpaattien vuoristossa, edeten lännestä Saksan rajan tuntumasta itään, aina Transylvaniaan saakka. Romania on siis jo ennestään tuttu. Nyt kuitenkin varsinainen kohteemme on Turkki ja matka suunnitelmamme sen mukainen.

Maanantai 16.8.2021

Aamupäivä vielä pakkailtiin ja pistettiin kotia pakettiin. Matka alkoi klo 14.15. Vesisade alkoi noin 30 min. aiemmin. Kaksi tuntia asioiden hoitoa Raisiossa ja Turussa, jonka jälkeen auton nokka käännettiin kohti Helsinkiä.

Ellan ja Tempon luona oltiin n 18.30. Kahvittelun jälkeen siirtyminen satamaan ja parkkipaikalle yöksi. Iltapalana savulohta ja perunasalaattia yms..

Tiistai 17.8.2021

Aamuherätys klo 6. Kahvin keitto ja siirtyminen check in pisteelle.

Laivamatka oli pilvipoutainen ja meni ihan sutjakasti. Perinteiset katkarapuvoileivät kahvilla nautittiin. 12€/annos!!!!!!

Onnistuttiin ensi kertaa pitkään aikaan Tallinnan läpiajossa virheittä. Vesisade alkoi heti Tallinnan jälkeen ja sitä piisasi. Pidimme jo ennen Pärnuta kahvi- ja päivätirsatauon. Pärnussa kävimme kaupassa ja ennen Riikaa söimme lounaan.

Riika ohitettiin mallikkaasti. Rajanylitys Latviaan meni pysähtymättä, mutta tekstiviestiin vastasin meidän molempien covid -tiedot.

Sade loppui ennen Riikaa ja saimme ajella loppumatkan kauniista ilta-auringosta nauttien. Yöksi menimme Bauskaan, kirkon parkkipaikalle (jo perinteisesti).

Muualla käytettiin maskeja mallikkaasti, mutta Pärnussa ei kukaan muu kuin covid -testaajat lisäksemme. 

Keskiviikko 18.8.2021

Nukuimme hyvin ja pitkään. Aamutoimien yhteydessä hoidin pankkiasiat ja sitten lähdimme pienelle kävelylle. Aivan ihania seinäkoristuksia oli tehty vanhan kaupungin rakennusten seiniin. 

Niitä kuvaillen kiersimme pienen lenkin ja lähdimme ajelemaan sen jälkeen kohti Puolaa.

Marijenpolessa oli edellisellä kerralla ihailemani valtava tietyömaa saatu päätökseen ja saimme ajella upeaa motaria pitkät matkat. 

 Latvian ja Liettuan rajalla terveystilanteemme ei huolestuttanut ketään. Istuin siis paperit ojossa aivan turhaan. Liettuassa käytettiin kuitenkin maskeja kiitettävästi. Kävimme pikkukylän leipomosta ostamassa lämpimäisiä ja pidimme kaffepaussin.

Puolan rajalla covid -tilanteemme tai paperimme eivät kiinnostaneet ketään. Sen sijaan Liettuan puolella rajavartia halusi tarkistaa, että autossamme on vain 2 henkilöä. Mahtaako itäraja falskata pahastikin?

Augustowissa kävimme syömässä kanakebabit ja pienen ajon jälkeen menimme tirsoille.

Matka jatkui ja ilma selkeni taas iltaa kohti. Bialystok oli tavoitteemme, mutta kun keli oli hyvä ja virtaa riitti, niin jatkoimme matkaa kohti Lublinia.

Ilta kuitenkin pimeni ja jäimme Siemiatyczessä olevan kirkkokeskittymän parkkipaikalle yöksi.

Torstai 19.8.2021

Yö oli todella rauhallinen ja nukuimme erittäin hyvin. Aamu oli aurinkoinen ja kävin aamukävelyllä ja kuvaamassa ympäristöä.

Lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin ja nautimme taas hiljaisesta liikenteestä.

Pysähdyimme kahvitauolle ennen Lublinia ja koska taukopaikka oli hyvä, kuvailin sitä hiukan.

Liikenne oli käsittämättömän hiljaista. Asuntoautoja/ -vaunuja tuli koko päivän aikana vastaan vain 13.

Matka eteni ihan suunnitelman mukaisesti Lublinin länsipuolella olevalle leirintäalueelle. Sitä ennen kävimme Lidlissä ruokaostoksilla. Kemping U Kraka osoittautui ihan toimivaksi paikaksi hevoslaitumen vieressä. Hevosten kaverina oli ylämaankarjaa, aaseja ja vuohia sekä kanoja. Alueella oli valtava määrä kukkaistutuksia.

Huolsimme auton ja itsemme sekä ruokailimme, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan leirintäalueen myymälään… oli se näkemisen arvoinen paikka. Noin 200 neliöön oli sovitettu Bauhausin ja Tokmannin tavaravalikoima.

Perjantai 20.8.2021

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Normi aamutoimet ja kun Eki oli täyttämässä vesisäiliötä, tuli parin auton päästä puolalaispariskunta ja ilmoittivat haluavansa ostaa automme. Rouva halusi antaa yhteystietonsa, jos mahdollisesti haluaisimme myydä automme… Siinä juteltiin ja kävivät kurkistamassa sisällekin. He olivat ostaneet todella vanhan asuntoauton vuosi sitten katsoakseen, onko tämä heidän juttunsa. He olivat hyvin ihastuneita matkailuautoiluun ja halusivat nyt paremman auton. Hämmentävää, mutta hauskaa. Kerroimme heille matkamme tarkoituksen ja he toivottelivat hyviä asuntokauppoja ja lupasivat sitten tulla hakemaan auton meiltä kotoa…

Lähdimme matkaan. Matka sujui melko verkkaisesti vaikkakin tiet olivat todella tyhjät.

Itäistä reittiä uudistetaan isolla rahalla. Tulossa on muutama sata kilometriä uutta moottoritietä usealla massiivisella eritasoliittymällä varustettuna. Tulevaisuudessa matkantekoon kuluva aika liki puolittuu, koska nythän tie kulkee kylästä kylään ja nopeusrajoitukset ja valot hidastavat menoa.

Kaffepaussin pidimme ennen Rzestowia, erikoisen kirkon parkkipaikalla.

Matka jatkui ja rajalla ilmeisesti puolalaisilla ja slovakialaisilla rajavartioilla oli jotain kimppakivaa, sillä isossa porukassa istuskeltiin, eikä ketään kiinnostanut meikäläiset.

Kävimme Svidnik nimisessä pikkukaupungissa hieman jaloittelemassa ja ravintolassa syömässä.

Ruoan jälkeen matka jatkui hitaasti, mutta varmasti. Loppu, viimeiset 100km meni sutjakkaasti moottoritietä kohti Kosiceä. Etsimme tovin parkkia hämärtyvässä illassa ja sitten päädyimme huonekaluliikkeen parkkipaikalle.

Lauantai 21.8.2021

Lukulaitteeni sanoi sopimuksen irti ja kävin aamutuimaan etsiskelemässä elektroniikka liikettä tien toisella puolella olevasta ostoskeskuksesta. Ei löytynyt. Pääsimme taas ajoissa liikkeelle. Ruuhkia ei ollut.

Slovakiassa on ilmeisesti jonkin sortin sakkouhalla höystetty maskipakko, koska sitä käytetään todella tunnollisesti. Rajalle saavuimme reippaasti, ketään virkamiestä ei kiinnostanut autot. Ketään ei näkynyt Slovakian, eikä Unkarin puolelle! Poikkesimme kauppaan ja huoltamolle. Kukaan ei käyttänyt maskia. Uusi uljas moottoritie oli saatu valmiiksi ja sitä me sitten porhalsimme ohittaen Miskolcin ja Debrecen sujuvasti niissä poikkeamatta. Ruuhkista ei ollut tietoakaan.

Aiemmin köröttelimme niiden läpi. Reitti oli niin nopea, että Romanian raja (uusi raja-asema) suorastaan yllätti meidät. Vielä suuremman, mutta positiivisen yllätyksen koimme, kun Unkarin  RAJAVARTIJA KYSYI PASSIT! Seuraavassa kopissa oli vuorossa Romanian rajavartija ja hän pyysi passin lisäksi EU-COVID -todistuksen!!! Sitten vuorossa oli vignetten osto, joka sekin sujui joutuisasti.

Romanian puolella kiinnitti heti huomiota taas maskin käyttöön. Kaikilla se oli, tosin sen käyttö oli lähinnä suun edessä ja muuten leuan alla tai jopa roikkui lukulasien tavoin vitjassa rinnalla (josta tarvittaessa nostettiin paikalleen).

Lyhyen moottoritie rupeaman jälkeen etenimme maanteitä ja se oli hidasta, kuten ennenkin. Maisemat ja kylät olivat kuitenkin kivoja katsella. Kävimme yhdessä kylässä sämpylöiden ostossa ja helle oli hillitön! Mittarit näyttivät hieman eri lukemia matkan varrella, vaihdellen 29-36 astetta!

Menimme Devaan, jossa kävimme ruokailemassa. Päätimme siellä, että siirrymme vielä Sebesiin ja etsimme sieltä yöpymispaikan.

Sebesissä päädyimme erittäin hyvin hoidettuun rekkaparkkiin, jossa yövyimme. Iloinen pieni yövahti teki tuttavuutta ja annoimme hänelle ruokaa.

Paikka oli ohiajavaa liikennettä lukuun ottamatta rauhallinen.

Sunnuntai 22.8.2021

Aamu valkeni helteisenä. Saimme tehtyä aamutoimet siisteissä wc-tiloissa loistavasti. Lähdimme kohti vuoristoa. Ennen Sebesistä poistumista poikkesimme Lidliin leivän ostoon ja huoltsille tankkaamaan.

Matka Transalpinalle eteni hitaasti, kuten aina. Matkan varrelle oli ilmestynyt paljon uusia matkailuyrityksiä ja teitä oli kunnostettu täälläkin. Ihmisiä oli sunnuntai päivän kunniaksi liikkeellä todella paljon.

Kun tie alkoi toden teolla kohota vuoristoon, niin pinnassa oli uusi keltaviivainen EU-asfalti. Tosin reunat jo paikoin pettivät, mistä varoitettiinkin. Tie oli tiukoissa mutkissa todellakin liian kapea. Liikenne oli huikea. Siinä missä motarin olivat autioita, oli Transalpina täynnä liikennettä. Kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat tuntuivat olevan täynnä pysäköityjä autoja. Turistibussit ja vanhat huonokuntoiset autot toivat oman lisänsä tähän huikeaan vuorille nousuun. 

Nautinto oli suunnaton, kun viimein olimme "meidän paikassa" parkkasimme auton, vaihdoimme vuoristoilmaan sopivat varusteet ja joimme hiukan. Sitten patikoimaan. Huiputimme jo edellisellä kerralla huiputtamamme vuoren huipun ja sieltä suunnistimme kohti lammaskatrasta, joka oli naapuri huipun rinteillä.

Kohtasimme ensin laumanvartijakoiran (ihana) ja hänen myötään isännän, lammaspaimenen. 

Hän tiedusteli, olimmeko saksalaisia? Suomesta hän ei ollut kuullutkaan. Hän pyysi katsoa kiikareilla, jotka Erkillä oli. Lyhyen hetken niillä katsottuaan, antoi ne takaisin kiittäen.

Jatkoimme matkaamme, mutta kummallakin pyöri mielessä, kiikareiden antaminen miehelle, joka niitä oikeasti hyödyntäisi (meillä ne makaa piirongin laatikossa suurimman osan vuotta, sitä paitsi meillä on toisetkin). Yhteisestä päätöksestä Erkki lähti viemään kiikareita miehelle. Hän oli liikuttavan kiitollinen! Hän suuteli Ekin käsiä kahteen kertaan kiitokseksi. TULI TODELLA HYVÄ MIELI! 

Reippaina huiputimme seuraavan vuoren, joka ei ollut aivan lähellä! 

Paluumatkakin meni kepeästi tunnustellen hyvää mieltämme ja jutellen niitä näitä. Lammaskatraan jouduimme läpäisemään hitaasti kävellen, muuten matka joutui. "Vuorellamme" oli ruuhka hiljentynyt, joten saatoimme taas nauttia lempipaikastamme. 

Meillä kävi ruokavieraskin. Muuten olimme vuorella kaksin.

Tein ruokaa, tiskasin ja keitin kahvin. Sen jälkeen alue oli niin hiljentynyt, että kävimme suihkussa. Ulkona lämpötila oli 10 astetta, mutta lämmin suihku oli ihana!

Kahvittelua, lukemista, kutomista ja päiväkirjan kirjoittamista. Nukkumaan! 

Kaikki toimii ja elämä on ihanaa!

Maanantai 23.8.2021

Lähdimme aamulla hieman haikeana lempipaikastamme. Olin herännyt jo varhain ja odottelin auringon nousua, jota sitten kuvailin ja kuuntelin, kun paimenet komensivat koiria ja lammaslaumoja liikkeelle.

Vuoristo oli hiljentynyt arkipäivän myötä, samoin liikenne. Päivä oli taas helteinen ja lämpötilat päälle 30 asteen. Lähdimme ajelemaan kohti Burlusia, jossa tiedon mukaan oli leirintäalue tarvitsemillamme palveluilla. Leirintäalue löytyi, mutta palvelut olivat kaikkea muuta kuin hyvät.

Saimme kuitenkin otettua vedet (juomavedet osittain kelvottomat), septin tyhjennys ja kävimme suihkussa sekä tein ruoan ja söimme. Melu oli aikamoinen, joten päätimme lähteä yöksi muualle.

Lähdimme ajamaan kohti Bulgarian rajaa, mutta hämärä yllätti ennen Bukurestia ja jäimme suuren ostarin pihaan yöksi. Parkkialueen vartia tuli ensin ajamaan meitä pois, mutta kun olimme lähdössä, oli hän muuttanut mielensä. Nukuimme oikein hyvin ja lämpötilakin laski hieman yöllä.

Tiistai 24.8.2021

Aamupalan jälkeen lähdimme ostarille wc-reissulle ja kiertelemään ostaria hieman. Vartija mittasi kädestä lämpötilan ovella. Päivä lämpeni todella nopeasti ja ennen kuin lähdimme, oli helle jo melkoinen. Kävin ostamassa itselleni ohuen leningin ja hameen, yhteensä 6 €!

Bukurestin ohikulku tie oli ruuhkineen kokemus, mutta sitten vasta alkoi meno muuttua, kun lähestyimme rajaa. 24 km ennen alkoi oikealla kaistalla rekkajonot, jotka jatkuivat rajalle asti. Välissä olevat kylät oli rauhoitettu, jotta niissä saattoi asukkaat liikkua, mutta muuten jonot olivat katkeamattomat. Romanian raja oli rajajoen pohjoisrannalla ja siellä kurkistettiin vain passit. Rajajoen ylittävä silta oli kaksi kaistainen ja Romaniasta tulevien kaistan täytti rekkajono. Siis vain toinen kaista oli vapaana, eikä minkäänlaista liikenteen ohjausta. Röyhkein eteni, niinpä menimme röyhkeästi jonoon, joka liikkui kohti Bulgariaa, sieltä päin tulevat eivät päässeet edes sillalle! Jo pelkillä liikenne valoilla olisi selvitty pitkälle tässä kaaoksessa.

Matka jatkui ilman karttaa!!!! Oli ollut tarkoituksena ostaa se hieman ennen rajaa, mutta rekkajonot olivat muuttaneet suunnitelmia. Ajoimme pieneen Byala nimiseen kaupunkiin, josta saimme kartan, mutta se oli kyrillisin kirjaimin - haasteellista. Yli 30 asteen helteessä etsimme ruokapaikkaa, johon yksi kukkia myyvä rouva meidät ohjeisti. Siellä nuori mies palveli meitä ja teki ruoka-annokset meille. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Lähdimme kohti tutustumiskohdetta, joka oli hieman Byalasta lounaaseen. Navi neuvoi meidät aivan järkyttävän huonolle tielle, mutta sen päässä oli todellakin muinaisen Rooman kaupunki Nicopolis ad Istrum. Iso ja tasainen parkkipaikka oli tyhjä, joten valitsimme paikkamme auringon laskiessa ja laitoimme veden lämpiämään suihkua varten.

Kun olimme menossa suihkuun alkoi kuulua outoa ulvontaa. Ulvonta oli kuin susilla, mutta ei kuitenkaan aivan. Kävimme suihkussa aika vikkelästi ja kuulostelimme jonkin ajan päästä loitonevaa ääntä. Tutkiskelin asiaa ja alueella on susien lisäksi kultasakaaleja. Päättelimme olevan niitä.

Iltatoimet ja nukkumaan.

Keskiviikko 25.8.2021

Nukuimme erittäin hyvin. Lauma oli tullut vielä yöllä viereemme, mutta kaikonneet sitten taas. Minä en kuullut, koska olin jo nukkunut.

Oli tulossa taas kuuma päivä, joten lähdimme aikailematta tutkimaan muinaista kaupunkia. Alueen valvoja vahvisti kultasakaali epäilykseni, kun kysyi sitä lippuja maksaessamme.

Kiertelimme valtavaa aluetta, jota oltiin kaivettu vain osittain näkyviin. Työt olivat selvästi kesken.

Kun olimme kierrelleet alueella toista tuntia, joimme kahvit ja lähdimme. Nyt löysimme paremman tien, joka kulki läpi pienen kylän.

Lähdimme Veliko Tarnovon. Päivä oli todella paahtava ja päätimme mennä kuluttamaan aikaa ilmastoituihin kauppoihin. Minun PocketBookini oli sanonut sopimuksensa irti jo toisena matkapäivänä ja nyt heti ensimmäisessä liikkeessä oli paria merkkiä ja PB:kin useita malleja. Ostimme suomen hinnoilla minulle samanlaisen, kuin Ekille ennen matkaa! Ihanaa!!! Löysimme myös vaellussauvat ja muuta pientä. Kävimme myös pienen hakemisen jälkeen Lidlissä ruokaostoksilla.

Sitten kohti ruokapaikkaa, jonka GPS meille löysi. Kaupungin keskustassa, parkkipaikkoja vain ei ollut! Jatkoimme matkaa seuraavaan paikkaan, joka oli ylhäällä, jonkinmoisen vanhan kaupungin laidalla. Aivan upeat maisemat, mutta ruoka ei ollut mitenkään ihmeellistä, hyvää kuitenkin.

Sieltä lähdimme ruoan jälkeen suunnistamaan kohti seuraavaa kohdettamme, joka oli Sevlievossa sijaitseva Hotalichin linnoitus.

Matkareitti oli taas enemmän, kuin mielenkiintoinen. Ensin kepsukka ohjasi meidät mustalaiskylään, jonka laitamilla teimme pikakäännöksen takaisin. Aikamme kännykkää ja auton GPS seurattuamme löysimme todella kapealle ja huonokuntoisellekin tielle, joka johti ylös vuorelle.

Taas aurinko ehti laskuun, kun pääsimme tyhjälle parkkipaikalle.

Suihkut ja muut iltatoimet hämärässä. Tosin lamppu syttyi kun Eki sai suihkunsa päätökseen. Rauhallinen yö.

Torstai 26.8.2021

Aamulla lähdimme tutustumaan kohteeseen. Ilma oli pilvinen, mutta lämmintä oli 21 astetta, mikä tuntui miellyttävältä.

Tutustuimme muutamaan entisöityyn rakennukseen, joissa oli vaatimaton näyttely.

Jatkoimme matkaa ylempänä olevaan linnoituskaupunkiin, jossa kaivauksia tehtiin parasta-aikaa. Kaivauksissa oli löytynyt lähes 90 asumusta ja pari kirkkoa. Toinen kirkoista kylässä ja toinen linnoituksen laelta.

Noustessamme laelle, oli porrastreeni lähes tappava. Eri korkuiset portaat oli todella raskaat kiivetä. Maisemat olivat kuitenkin aivan huikeat. Pari tuntia kiertelimme aluetta kuvaillen sen raskaita muureja ja rakennustapaa, liuskekivistä.

Sitten alkoi paluu Veilko Tarnovoon. Nyt tie oli tyhjempi ja helpompi ajaa. Keli muuttui kaupunkiin tultaessa tihkusateeksi. Löysimme parkkipaikan, mutta emme osanneet maksaa. Maksu ei onnistunut opastuksesta huolimattakaan, koska meillä ei ollut Bulgarialaista liittymää. Löysimme kuitenkin maksuttoman parkin hieman kauempaa. Lähdimme sateenvarjoinemme kävellen tutustumaan kaupunkiin. Ilma oli ihana. Kostea ja +21 asteinen. Päädyimme jätskille ravintolaan, juuri kun sade voimistui. Maisemat olivat taas kerran ihanat.

Palasimme autolle ja lähdimme kohti Kapinovskin leirintäaluetta. Paikka on kaunis ja päätimme jäädä kahdeksi yöksi. Kävimme uimassa uima-altaassa, ennen ruoanlaittoa. Pojat olivat ottaneet vähän ennakkoa altaan siivoamisessa, eivätkä oikein olisi laskeneet meitä altaaseen. Olimme kuitenkin altaan käyttöaikaan liikkeellä ja pääsimme siksi uimaan. Syötyämme naapurin pikku Ava tuli tervehtimään meitä äitinsä kanssa. Leirintäalueella oli elämää, joka kuitenkin rauhoittui jo hyvissä ajoin.

Ihana ilta istuskella ja nettikin toimi hyvin.

Perjantai 27.8.2021

Aamulla klo 5 maissa heräsimme, kun kosteushälytin alkoi huutaa. Unisena kaivoimme sen esiin ja Eki havaitsi vesisäiliön vieressä oli vajaa ruokalusikallinen vettä!!! Ilmeisesti kondensio vettä.

Kun heräsimme klo 8 jälkeen satoi. Klo 11.30 sade lakkasi ja aurinko tuli esiin.

Ehdimme jo ajatella, että tästä tuli löysäilypäivä, mutta kun keli parani päätimme ottaa fillarit allemme ja lähteä katsastamaan alueen luostarit.

Ensimmäinen luostari oli roomalaiskatollinen ja mahdollinen munkki puhui koko vierailumme ajan kännykkään. Hän viittoili meitä käymään kirkkoon. Tutustumisemme päätteeksi sytytimme kaksi kynttilää läheistemme muistoksi ja ostimme pullon valkoviiniä. Kävimme maksamassa sen miehelle ja löysimme hänen vierestään suuren määrän kissoja. Yksi pikkukissa ihastui minuun ja minun piti palauttaa se laumaansa, kun se lähti seuraamaan minua poislähtiessämme. Toisella kerralla toimimme ripeämmin ja sen äiti taisi tulla pikku-viirun perään.

Toinen luostari, joka oli ortodoksiluostari oli aivan leirintäalueen vieressä. Siellä seuraamme tarttui hieman oudosti puhuva henkilö. Englannilla hän kuitenkin selvitti meille luostarin ja ortogoksisuuden historiaa Bulgariassa. Hän esitteli meille ikonin, jossa madonna oli itkenyt 9 vuotta ja lopettanut itkunsa vuonna 2000. Ikoni oli 1400-luvulta ja erittäin kaunis. Sen uskotaan tuovan armoa ja sitä käydään siltä rukoilemassa yhäkin.

 Palasimme takaisin ja Eki kävi respassa kyselemässä, miksi suihkun ovi oli lukossa. Kävi ilmi, että oli unohtunut antaa avain meille!!!! No jo oli aikakin. Suihkun jälkeen lähdimme syömään hotellin ravintolaan. Ruoka oli erittäin hyvää ja palvelu ystävällistä. Olimme kuulemma ensimmäiset suomalaiset asiakkaat heillä.

 Ruokailun jälkeen huilasimme hiukan ja sitten purimme leirin ja pakkasimme tavarat aamun lähtöä varten. Seurailimme naapuruston toimia ja yksi bulgarialainen mies tuli Ekin juttusille. Oli ollut joskus Suomessa ja kyseli meidän matkareittejämme.

Lauantai 28.8.2021

Heräsimme hieman huonosti nukutun yön jälkeen aikaisin. Yö oli melko kuuma ja se vaikeutti nukkumista. Aamutoimet hoidimme sutjakkaasti ja pääsimme lähtemään jo klo 8.30. Matka eteni hienosti rauhallisessa liikenteessä, aamu oli kaunis ja enteili kuumaa päivää. Saavuimme ongelmitta rajalle noin klo 12.45. 

Rajamuodollisuudet olivat monivaiheiset, mutta ne etenivät joutuisasti. 30min ja olimme Turkissa.

Vaiheet:

1. Bulgarian puolella auton pohjan, renkaiden ja kylkien desinfiointi suihku (maahan tullessa vain pohja ja rnkaat)
2. Passien tarkistus
3. Turkin puolella Covid19 -tarkistus. EU-corona todistus + Turkin terveysviranomaisille tehty ilmoitus (pikatesti olisi muutoin ollut pakollinen)
4. Passitarkastus
5. Auton paperit ja niiden tietokantaan lyöminen + kaikki muutkin paperit, covid-tietojen kirjaaminen järjestelmiin
6. Auton tarkistus (takaa, rekisterinumeron kirjaaminen ja vilkaisu sivuovesta sisälle)

Vihdoin turkissa!!!! 

Ajoimme muutamalla pysähdyksellä (kahvi- ja pissitauot kunnon parkkipaikoilla) 345km, aina Izmit:n saakka. Moottoritiet olivat todella upeita ajettavia, mutta tiemaksut meille ei aivan auennut. 

Kahdessa paikassa niitä yritimme selvittää, mutta siinä oikein onnistumatta. Joitakin tieosuuksia maksoimme rahalla, jotkut tieosuudet olivat vapaita ja yhdessä ei pysähdystä, mutta osuus maksoi (laite ilmoitti hinnan). Liikenne ruuhkautui vasta Izmitin kaupungissa. Siellä päädyimme yhden viihde-/ostoskeskuksen valtavalle (Ekin arvion mukaan ainakin 2000 autopaikkaa) parkkipaikalle. Tarkoituksenamme oli yöpyä siellä. Ihmisiä oli kuitenkin liikkeellä valtavasti. Juuri kun saimme auton parkkiin, alkoi ukkonen ja vesisade. Huilailimme lukien ja teetä juoden, kunnes Eki tuli siihen tulokseen, että lähdetään etsimään rauhallisempaa paikkaa. Meno oli yltynyt melkoiseksi, sateen lakattua.

Niin sitten lähdimme ajamaan lahden toiselle puolelle klo 22 paikkeilla. Ajelimme vielä runsaan 60km aina Karamürseliin saakka. Siellä pyörimme hetken ja jäimme viimein rantapromenadin varteen yöksi. Juuri siinä kohtaa ei ollut ravintoloita tms. Väkeä ja perhekuntia oli ulkona täälläkin vielä lähes puoliltaöin.

Viimein nukkumaan. Yö oli rauhallinen.

 Sunnuntai 29.8.2021

Heräsimme aamulla hyvissä ajoin, kohtuullisesti nukutun yön jälkeen. Aamu oli utuinen ja enteili tosi kuumaa päivää. Edelliset päivät olivat olleet +30 paremmalla (pahemmalla) puolella. Mitähän nyt oli luvassa. Lahden toiselle puolelle ei juuri nähnyt, vaikka yöllä valot olivat loistaneet todella kirkkaasti.

Aamutoimien jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Bursaa. Valitsimme reitiksi Iznik järven itäpuolen oranssin tien D595. Tie nousi hienoihin maisemiin ja poikkesimme pariin pikkukylään, joissa meno oli todella autenttista turkkilaista maalaiskylä meininkiä. Silmiinpistävin havainto oli, ettei kylissä näkynyt sunnuntai aamuna muita, kuin miehiä. He istuskelivat kahviloissaan ja hakivat kuka milläkin menopelillä tuoretta leipää kotiin viemisiksi.

Bursa, jossa meidän ensimmäinen Turkin leirintäalueemme oli, osoittautui hervottoman kokoiseksi kaupungiksi. Kuumuudesta johtuen, päätimme mennä hieman tappamaan aikaa keskipäivän helteestä valtavan kokoiseen liikekeskukseen. Nousimme autosta ja lämmintä oli +37. Ei juuri tehnyt mieli kuonokoppaa laittaa. Marssimme kuitenkin parkkipaikan maksettuamme ostoskeskukseen. Ensimmäisenä kuumeen mittaukseen ja sitten: meillä ei ollut mukana HES-koodia / Turkin terveysviranomaisen lomaketta. Tyttö ilmoitti, että sorry, pitää olla. Käännyimme ja ehdimme helteeseen, kun tytön esinainen huusi peräämme ja sanoi, että Ekin näyttämä EU-todistus on ok. Ei ongelmaa, voimme tulla.

Liikekeskus oli valtava. Summamutikassa kävimme muutamassa paikassa silmäilemässä, kun varsinaisia tarpeita oli vain aamupalavermeistä.

Kävimme ruokaostoksilla ja sitten autoon tasaista ja rauhallista tahtia. Helle oli kova.

Lähdimme leirintäalueelle. Olisi ollut järkevää jatkaa jäähdytetyissä tiloissa, mutta kun emme tarvitse mitään.

Leirintäalue löytyi vaivatta. Ensin hieman kavahdimme, mutta kun sitten menimme peremmälle, paikka osoittautuikin oikein hyväksi ja toimivaksi. Asiakaspalvelu oli taas todella ystävällistä. Wifiä vain ei ollut. Pistimme markiisin ulos ja tuolit ym. vermeet. Tarkoituksena oli tehdä itse ruokaa, mutta hiki valui noroina, vaikka ei liikkunutkaan.

Kävimme viileässä suihkussa, lueskelimme ja huilasimme. Kävimme maksamassa leirintäalueen 15 € ja menimme muka katsomaan aidan takana olevaa ravintolaa. Ei se katsomiseen jäänyt, vaan menimme syömään. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Olut/parta sotku tuli tarjoilijan kanssa. Lopputulos, tässä ravintolassa ei ole alkoholijuomia (eikä tarjoilijalla partaa). Ruoka oli erinomaista ja sitä oli paljon. Ulkoilmaravintola oli viihtyisä ja lämpötila laski ruokailumme aikana inhimilliseksi.

Kävimme vielä suihkussa, jonka jälkeen alkoi tuulla. Oli ihana juoda teetä ulkona ja lueskella kaikessa rauhassa hämärässä. Ympärillä hääräsi koko ajan kissoja ja koiria. Niitä ruokittiin alueen omistajan toimesta. Lisäksi asukkaillakin oli omia lemmikkejä, joita ulkoilutettiin.

Tuulen yltyessä päätimme panna leirin kasaan, jottei mikään kastuisi mahdollisen sateen myötä.

Yö oli viileä, mutta uni jäi huonoksi, koska koirat aloittivat elämänsä vasta yöllä. Niillä oli paljon kerrottavaa toisilleen…

Maanantai 30.8.2021

Päästiin ylös n. klo 7.30. Aamutoimet, roskien vienti ja fillareiden kiinnitys. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin. Päätimme lähteä ajamaan Bursasta Antalyan Harmancik:n kautta ja testata, millainen on "keltainen" tiekartan tie. Tie oli työn alla, mutta lomakauden takia kukaan ei sitä just nyt tehnyt. Aivan upeaa uutta tietä matka taittui aivan huikeissa maisemissa.

Harmancik:sta reittimme eteni Kütahyan (D230) kautta, (D850) Afyon ohi D650, D625, D650 Burdur:n kautta Bucak:n. Siellä kävimme hyvin paikallisten käyttässä ravintolassa ja saimme taas erinomaista palvelua! Ruokaoli hyvää ja halpaa.

Hellettä 34, jotenkin ei kuitenkaan sietämätöntä. Kävimme vatsat täynnä hieman kävelemässä kaupungissa ja totesimme sen hyvin viehättäväksi. Kun olimme ajamassa jo pois kaupungista, ratsasti suurehko joukko ratsukoita Turkinlippu etunenässä meitä vastaan. Mistä lie kyse? 

Jatkoimme vielä hieman eteenpäin Antalya kohti, kunnes viimein näimme nähtävyys merkin ja ajoimme sinne. Vuoristossa ilmakin on hieman viileämpää. Rooman ajalta olevan kohteen parkkialueelle jäimme. Kiipesimme auringonlaskiessa vielä vuorelle, mutta emme aivan huiputtaneet sitä, pimeän pelossa.

Suihkuun, iltatoimet, päiväkirjan kirjoittaminen ja nukkumaan.

Tiistai 31.8.2021

Yö oli rauhallinen ja viileä. Oli hyvä nukkua. Aamulla aamupalan jälkeen päätimme tehdä kesken jäänyt kiipeily loppuun. Kapusimme oikeanpuoleisen vuoren raunioita myötäillen. Kuumuus ja hiki oli suorastaan tappavat. Itsekin olin kaksin kerroin jossain välissä. Maisemat olivat taas palkitsevat. Alastulo oli niin haastavaa, että kuumuuskin unohtui. Sitten suihkuun ja menoksi.

Antalyaan oli noin 50km matka. Suuntasimme kuitenkin suoraan leirintäalueelle, joka oli Alanyan ja Antalyan välissä, Manavgatissa. Saavuimme hyvissä ajoin ja saimme oikein ihanan paikan merenrantasivulta. Teimme hieman tuttavuutta naapurissa olevan vanhan rouvan kanssa, joka oli Turkkilainen, mutta asunut aviossa 20 vuotta Englannissa. Kävimme meressä lilluttelemassa ja vasta myöhään teimme ruoan. Leirintäalue maksoi 11€.

Keskiviikko 1.9.2021

Vetkuttelimme hieman lähtöä, kävimme vielä meressä uimassa ja nautimme lämpimästä päivästä.

Lähdimme ajelemaan Alanyaa kohti siinä 11 maissa. Olimme sopineet ottavamme asunnon vastaan klo 14. Matkalla pysähdyimme kerran vaatekauppaan, josta ei kuitenkaan jäänyt mitään mukaan.

Odottelemme Piaa tovin Vesta Gardenin pihassa ja sitten hän tuli. Asunnossa oli vielä siivous kesken, kun tulimme. Siellä hääri kaksi paikallista rouvaa ja pikkulapsi. TV:tä emme saaneet päälle, lähinnä Pian toimesta. Hän lupasi hoitaa korjaajan paikalle.

Pian lähdettyä aloimme kantaa kamoja sisään ja Eki siirsi auton pihan puolelle. Ekin kylppärissä oli suihkuletku poikki ja minä löysin astianpesukoneen lopetettua ohjelmansa sieltä migrobimassan peitossa olevat puulastat. Nakkasin roskiin. Muuten asunto oli oikein kiva.

Pyykin pesua riitti koko illaksi ja niihin väleihin, kun olimme paikalla.

Suihkun jälkeen lähdettiin iltakävelylle.